Vyöhyketerapia

Vyöhyketerapia on n. 5000 vuotta vanha hoitomuoto, josta varhaisimmat kuvaukset löytyvät maya-intiaanien telttakankaista. Vyöhyketerapian kehittäjinä voidaan mainita mm. Dr Joseph Bachmann, Dr William H Fitzgerald, Eunice D Inghan sekä Charles Ersdal, joka on väitellyt ensimmäisenä vyöhyketerapian tohtoriksi vuonna 1986.

Vyöhyketerapia kuuluu osaksi vaihtoehtoislääketiedettä. Se on signaalijärjestelmä, jossa vyöhyketerapeutti jalkaterässä sijaitsevia heijastealueita stimuloimalla lähettää signaalin autonomisen hermoston osaan, josta lähtee korjaussignaali häiriöalueelle. Jalkaterässä sijaitsevat kehon kaikkien osien heijastealueet.

Vyöhyketerapia on turvallinen käsittelymuoto, sillä fysiologian rajoja ei voi ylittää.

Vyöhyketerapia perustuu anatomiaan, fysiologiaan, patologiaan ja immuunibiologiaan.

Käyttökohteita esim.:

·         Koordinaatio- ja imeytymishäiriöt

·         Allergiat

·         Astma

·         Koliikki

·         Virus- ja bakteeritulehdukset

·         Hormonitasapainon häiriöt

·         Issiasvaivat

·         Erilaiset autoimmuunisairaudet, ihottumat, jne.

Sarjoina suositellaan 3-5 käyntikertaa tiheämmin ja sen jälkeen säännöllisesti tapauskohtaisesti arvioitavin välein.