Kuppaus

Kuppaus on jo antiikin ajoilta tuttua mm. Kiinassa, Intiassa, Egyptissä, Roomassa ym. ja tietysti myös Suomessa jo varhain.

Kaivauksissa löydetyt ensimmäiset kuppaussarvet ovat olleet kuparisia. Sen jälkeen on käytetty yleisesti lehmänsarvea.

Kuppauksen esiasteena on pidetty imemistä, esim. haavan tullessa käteen ihminenkin pyrkii nuolemaan "pahan" pois.

Keskiajalla kuppaus oli lääkärien erikoisalaa. 1700-luvun lääketieteellisissä kouluissa oli ns. kuninkaallisia kuppareita. 1500-luvun Ruotsi-Suomessa ilmestyi väitöskirja.

Kuppauksen perusteet

Kuppaus perustuu klassiseen käsitykseen neljästä perusnesteestä: veri, lima, musta sappi ja keltainen sappi. Nämä saattoivat joutua epätasapainoon aiheuttaen vaivoja ja sairauksia. Kuppauksella on yhteisiä piirteitä akupunktion kanssa: sarvituskohdat ovat osin samoja kuin akupunktiopisteet.

Mistä tietoja?

Vanhimmat tiedot löytyvät Mikael Agricolan rukouskirjan allakasta vuodelta 1544. Vanhoissa allakoissa on ollut kuppausohjeita aina 1700-luvun alkuun asti. Viimeinen lääkärikirja, jossa on ollut kuppausohjeita, on Kodin lääkärikirja vuodelta 1907.

Kuppaus ammattina

Kuppaus on ammattikuntana vanha. Pääosin kupparit ovat olleet naisia. Ammatti vaatii hyvää fyysistä kuntoa: työolot ovat kuumat ja kosteat, käsien tulee olla vakaat ja silmien kirkkaat. Myös kupparin oman psyykkisen kunnon tulee olla hyvä. Asiakas avautuu jolloin murheet ja surut tulevat julki. Tarvitaan kuuntelutaitoa ja empatiaa. Vaitiolovelvollisuus ja vaitiolotaito ovat myös ehdottomia edellytyksiä. Asiakas tulee osata ottaa vastaan korrektisti ja ihmisenä, alastomana ihminen on haavoittuvaisimmillaan. Kuppaustaito opitaan suvun piirissä tai oppipoikana pätevän kupparin johdolla. Ammattitauteina esiintyy mm. sydänsairauksia kuumien työolojen vuoksi.

Kuppausvälineet

Nykyisin on käytössä muoviset tai lasiset kuppauslasit joissa on kuminen imupallo. Kuppausveitsenä voidaan käyttää joko kuppauskirvestä tai haavaleikkuria. Välineiden tulee olla helposti desinfioitavia ja steriloitavia. Myös tilojen tulee olla käytännölliset ja helposti desinfioitavat ja materiaalien tulee kestää kulutusta.

Kuppaustapahtuma

Saunotuksen jälkeen asiakas pestään huolellisesti. Samalla kuppari etsii sopivat sarvetuskohdat. Kuppaussarvet asetellaan paikoilleen ja kun sopiva reaktio sarven alla on saavutettu, tehdään haavat kuppauskohtiin. Sarvia tyhjennellään tarpeen mukaan ja kun haavat ovat sulkeutuneet sarvet poistetaan. Tämän jälkeen iho vielä pestään huolellisesti ja katsotaan että haavat ovat umpeutuneet kunnolla. Tämän jälkeen asiakas voi vielä peseytyä ja kuivatus tapahtuu taputtelemalla.

Jälkihoito

Kuppauksen jälkeen on hyvä juoda normaalia enemmän. Juominen tasapainottaa nestepoistumaa ja samalla tehostaa aineenvaihdunnan vilkastumista. Haavoja hoidetaan kuten muitakin haavoja. Saunaan tai uimaan voi mennä noin parin päivän kuluttua. Mikäli haavat kutisevat, niitä kannattaa rasvata hyvällä yleisvoiteella. Harvemmin haavat punoittavat saati tulehtuvat, mutta jos lievää punoitusta esiintyy, voi haavoja puhdistaa esim. Betadinella.

Vasta-aiheita

Ovat mm. kuumetaudit, vaikea sydänvika, diabetes, syövät, paha astma (harkiten), tarttuvat sairaudet (mm. aids, hepatiitit), anemia, jotkin lääkehoidot (marevan, aspiriini, disperiini, hepariini jne.). On myös muutamia muita vasta-aiheita, jotka selviävät yleensä tarkalla alkuhaastattelulla.

Kuinka usein?

Miehet voidaan tapauksesta riippuen kupata n. 4 krt/v ja naiset 3 krt/v. Hyvä tulos saavutetaan kun kuppauksessa noudatetaan luonnon omaa rytmiä: keväällä mahlan noustessa ja syksyllä talviaikaan valmistuessa.

Muista:

Verenluovuttajille kuppaus ei ole suositeltavaa, sillä SPR:llä on omat suoja-aikansa kuppauksessa käyneille.

Kuppari opiskelee loppuikänsä!